Autolla Gran Canarian vuoristossa - Roque Nublo, Teror ja Tejeda

Gran Canarian matkavinkit postaussarja on edennyt kolmanteen osaan ja tässä postauksessa seikkaillaan Gran Canarian vuoristossa vuokra-autolla ja annetaan vinkkejä autonvuokraukseen Kanarialla. Aiemmat postaukset näet täältä (matkavinkit eteläiseen Gran Canariaan) sekä Puerto de Mogan täältä klik.

 Auton vuokraus Gran Canarialla on ilmeisen suosittua ja tämä tuli myös todettua ihan käytännössä. Nimittäin meillä oli suunnitelmissa vuokrata auto muutamaksi päiväksi, mutta kävi niin ohrasesti, että saimme auton vain yhdeksi päiväksi ja sekin viimeiselle mahdolliselle kokonaiselle reissupäivälle. En ollut edes ajatellut, että noin voisi käydä, että kaikki lähialueen autot olisivat vuokrattuina, mutta niin vain pääsi käymään. Vahingosta viisastuneena vuokratkaa siis auto hyvissä ajoin. 

Toki vuokra-autoja olisi löytynyt hieman kauempaa, mutta totesin, että ei ole mitään järkeä lähteä taksilla monen kymmenen kilometrin päähän hakemaan sitä autoa ja päivähinnat kyseisissä yrityksissä pyörivät silloin n. 135 euron tietämillä jopa ihan pikkuautoissakin, joten tuli näin ollen tutustutta myös Gran Canarian hyvin toimivaan bussiverkostoon, koska kaikille halutuille päiville ei tosiaan sitä vuokra-autoa saatu. 

Mistä kannattaa vuokrata auto Kanarialla?

Mistä auto kannattaa vuokrata Gran Canarialla oli itselläni isona kysymysmerkkinä ennen pientä salapoliisintyötä. Etsin nimittäin Gran Canarian facebook- keskustelupalstoilta vähän vinkkiä, että mistä auto kannattaa vuokrata Kanarialla ja siellä nousi monesti esille pari yritystä kehujen listalle ja kahdesta autonvuokrausyrityksestä puolestaan erityisesti varoilteltiin. Nämä kaksi autonvuokrausfirmaa, josta autoa ei missään nimessä kannattanut vuokrata, olivat Orlando ja Goldencar. En sen syvällisemmin tiedä mitä ongelmia niihin oli liittynyt, mutta ilmeisesti ainakin joitakin piilokuja oli tullut yllättäen ja viallisia autoja. Erityisiä kehuja puolestaan sai Cicar, josta mekin sitten vuokrasimme automme. Tuo Cicar autonvuokrausfirma sattui vielä olemaan ihan meidän asunnon kulman takana ja vuokraus onnistui näppärästi netin kautta eikä tarvinnut maksaa mitään monen sadan euron deposit maksuja. Kaikki kulut näkyivät heti vuokratessa eikä mitään piilokuja tullut.

Itse päädyin vähän isompaan vuokra-autoon eli en ottanut halvinta ja pienintä mahdollista tarjolla olevaa autoa. Onhan kyydissä kuitenkin elämäni tärkeimmät ihmiset ja edessä vuoristotie, niin päädyin Peugeot 3008 citymaasturiin ihan turvallisuuden takia. Sen päivähinta oli n. 55 euroa, kun halvimman auton olisi saanut n. 35 eurolla eli eihän tuossa hirmu suurta eroa loppujen lopuksi ole hieman turvallisempaan kokoluokkaan.

Mitä vuoristotietä kannattaa ajaa Gran Canarialla?

Me lähdettiin matkaan Playa del Inglesistä ja helpointa on ensin ajaa Fatagaan johtavaa tietä numero CG-60 ja sieltä jatkaa Roque Nubloon, Tejedaan ja lopuksi Teroriin ja sieltä suosittelen sitten ajamaan Las Palmasiin ja moottoritietä takaisin. Sen verran haastavaa tuolla vuoristotiellä ajaminen on, että en kyllä missään nimessä olisi halunnut ajaa vielä takaisin samaista tietä, huh huh. 

Suosittelen reitin ajamista tosiaan länsirannikon kautta ja lähtemään heti aamutuimaan liikkeelle. Me starttasimme klo 9.30 ja silti aika loppui kesken ja en missään nimessä halunnut ajaa pimeällä noita vuoristoteitä ja onneksi ehdimme juuri ja juuri moottoritielle Las Palmasiin pimeän laskeutuessa. 

Minkälaiset Gran Canarian vuoristotiet ovat?

Itse kärsin korkean paikan kammosta, joten suoraan sanottuna vähän hirvitti lähteä tuonne ajamaan yksin kolmen lapsen kanssa, mutta korkean paikan kammon sain pidettyä kurissa siten, että keskityin vain ajamiseen ja en paljon maisemia uskaltanut katsella. Kovin aralle kuskille en ehkä tuota vuoristotietä suosittele, mutta jos olet tottunut ajamaan, niin eikun vaan menoksi. 

Gran Canarian vuoristotiet ovat suht kapeita, mutta hyväkuntoisia ja asfaltoituja. Kaikkialla niillä teillä missä me ajettiin oli kaide, tosin pienimmillä tienpätkillä oli vain puukaide ja se tietysti vähän hirvitti tajutessani sen. Lisähaasteen tuolla vuoristossa ajeluun tuo myös hirmuinen määrä pyöräilijöitä, joita sai varoa vähän väliä. Tosin illemmalla niitä ei enää ollut liikenteessä. 

Jotenkin tuntui, että mitä korkeammalle päästiin, niin sitä kapeammaksi tiet tulivat ja erityisen haasteen toivat mutkat, kun ei yhtään nähnyt, että tuleeko joku vastaan vai ei. Kerran osuttiin jopa sellaiselle tienpätkälle, jossa ei ollut kuin puukaiteet ja tie oli niin kapea, että kaikissa kohdin ei edes mahtunut kahta autoa rinnakkain, joten siinä vaiheessa kyllä mielessä kävi, että olikohan ihan järkevää lähteä tuonne Kanarian vuoristoon ajamaan. Tuossa vaiheessa tuli hoettua aika monesti "älä nyt vaan tule kulman takaa auto vastaan". Tuon kapean tienpätkän jälkeen tie onneksi taas vähän leveni ja uskalsi edes vähän vilkuilla sivuilleen. Sellainen vinkki, että mitä isompi tien numero on eli jos tien numero on kolminumeroinen, niin se oli huomattavasti kapeampi mitä esim. tuo GC-60 oli.

Gran Canarian vuoristosta löytyy myös toki hiekkapäällysteisiä erittäin kapeita vuoristoteitä, joissa ei ole mitään kaidetta ja vastaan ei mahdu tulemaan autoa,  joten suosittelen kyllä jättämästä ne tiet suosiolla välistä ja kaikkien vuokrafirmojen autovakuutus ei taida edes kattaa niitä teitä. Ilmeisesti kyseisille kapeille vuoristoteille tehdään maksullisia Jeeppisafareja ja itse sattumoisin näin lyhyen videopätkän siellä ajelusta, josta sainkin sitten suorastaan painajaisia ja takaraivossa kummitteli aina se tuolla ajellessa ja ettei vaan eksytä millekään sellaiselle pätkälle. Itse olisin taatusti huutanut suoraa huutoa kyseisillä tien pätkillä ja sulkenut silmäni kauhusta, joten auto ei olisi liikkunut metriäkään siinä vaiheessa.

Roque Nublo

Keskellä Gran Canarian saarta sijaitseva Roque Nublo on yksi maailman suurimmista kivipaasista. Tuliperäinen 80 m korkuinen paasi sijaitsee 1813 m merenpinnan yläpuolella ja on saaren toiseksi korkein vuori. Voiton vie vieressä sijaitseva Pico de las Nieves vuori, jonne meidänkin piti mennä, mutta tuli niin pilvinen sää, että totesimme, ettei sieltä todennäköisesti näe mitään, joten jätimme sen väliin ja jatkoimme matkaa kohti vuoristokylä Tejedaa.

Roque Nublon alue on ollut Kanarian alkuperäisasukkaiden asuinaluetta ja ja paasi on ollut heidän palvonnan kohde. Alue on nykyään julistettu luonnonpuistoksi. Huipulle johtaa monta eri polkua ja mekin osuttiin ensiksi vuoren sellaiselle puolelle, josta johti n. 3,5 km matka ylös ja kyseltiin vastaantulijoilta, että kuinka kauan kiipeäminen ylös asti kestää. Kuultuamme että kyseinen reitti olisi ollut 2 h kiipeämistä ylöspäin, niin ajettiin suosiolla Roque Nublon toiselle puolelle, josta johti n. 1/2 h patikointireitti ylös asti. Ei tämäkään reitti kyllä ollut kovin heikkojalkaisille/huonokuntoisille, mutta huipulle asti päästiin ja huomattavasti helpompi mitä alunperin lähdettiin menemään.

Huipulle päästessämme ympärille rupesikin sitten jo kerääntymään pilviä ja lopulta peitti kaikki meidän maisemat, mutta ehdittiin joitakin kuvia ja videoita ottamaan ennen pilvien saapumista. Kovin pilvisellä säällä ei tuolla paljon maisemia pysty ihastelemaan, joten kannattaa yrittää ajoittaa vierailunsa mahdollisimman pilvettömälle säälle.

Gran Canarian vuoristokylä Tejeda

Jos tuonne vuoristoon päätyy ajalemaan, niin kannattaa myös poiketa pikkuisessa Tejedan kylässä, joka on Gran Canarian toiseksi pienin kylä ja mukava pysähdyspaikka vaikka lounaalle. Tejeda sijaitsee Roque Nublon lähettyvillä ja on n. 1.050 m merenpinnan yläpuolella. Kylä on erityisen tunnettu manteleista ja mantelipuut kukkivatkin juuri kauniisti tuolla vuoristossa. Kylässä oli muutama leipomo, josta sai herkullisia mantelileivonnaisia ja mekin ostettiin kotiin saakka niitä tuliaisiksi. 

Tejedan on laaksojen ympäröimä rauhallinen kylä, jossa voi aistia luonnonrauhan, vuoriston kauneuden ja kiireettömyyden. Kylä on muodostunut kirkon ympärille ja kirkko onkin koko kylän sydän. Tejedan upeassa kirkossa (vuodelta 1921) kannattaa ehdottomasti vierailla. Paikasta löytyy myös muutamia ravintoloita ja kahviloita ja meille tämä Tejedan kylä osuikin kivasti juuri lounasaikaan Roque Nublon jälkeen.

Me pistäydyimme tässä Tejedan leipomossa jätskillä ja olihan sitä testattava myös noita isoja kanapeen näköisiä "keksejä", joita sai jos jonkinmoisella kuorrutuksella. Täältä saatiin myös kivat mantelituliaiset Suomeen asti. 

Vuoristokylä Teror

Meidän vuoristoseikkailun viimeinen kohde oli Terorin vuoristokylä, jonne saavuimme n. klo 18 aikoihin. Parkkipaikan etsintä tuotti vähän harmaita hiuksia, kun ei meinannut millään löytyä paikan paikkaa ja aina eksyttiin jonnekin pikkukaduille, mutta loppujen lopuksi löysimme ison parkkihallin, joka oli auki klo 19 asti. Näin ollen meille jäi hieman alle tunti aikaa tutustua Terorin kylään, joten meni vähän pikaiseksi juoksemiseksi. 

Parkkihallista nousi hissi suoraan aukiolle, jossa ilmeisesti järjestetään myös suositut sunnuntaimarkkinat, jonne meidänkin piti alunperin suunnistaa, mutta ei onnistuttu saamaan autoa kyseiselle päivälle. Nyt aukio ammotti tyhjyyttään ja pinkaistiin vain sen läpi kohti pääaukiota.

Kylä pääaukiolla sijaitsee Terorin suosituin nähtävyys, suojeluspyhimykseksi julistetulle Neitsyt Marialle omistettu kirkko Basilica de Nuestra Senora del Pino, jonne onneksi ehdittiin sisälle asti. Oli nimittäin todella upea ja kannattaa ehdottomasti pistäytyä sisällä asti. Pääaukion ympärillä on myös kävelykatu, jossa oli myös joitakin liikkeitä, mutta emme ennättäneet niitä enää tutkailla, vaan piti lähteä ennen pimeän tuloa eteenpäin kohti Las Palmasia.

Terorista lähdettiin sitten ajamaan kohti Las Palmasia ja laskeuduttiin pilvien saattelema tietä alaspäin. Onneksi Las Palmasista on kunnon monikaistainen moottoritie, ettei tarvinnut ajella kyseisiä vuoristoteitä takaisin. Sitä oli jo ilo paahtaa takaisin Playa del Inglesiin.

Entä kannattiko tuonne Gran Canarian vuoristoon lähteä seikkailemaan? Kyllä ehdottomasti! Vuoristossa saa kokea aitoa Gran Canariaa ja upeita erilaisia luontoelämyksiä. Tosin tytär kyllä hihkaisi takapenkiltä reissun jälkeen "never again", mutta itse voisin todeta, että oli ehdottomasti reissun kohokohta.

Niin ja vielä loppuvinkkinä, että kannattaa muistaa pakata vuoristoseikkailulle myös lämmintä vaatetta. Vuoristokylissä oli nimittäin vain 10-14 astetta, joten shortseissa ja t-paidassa voi tulla vähän vilu.