Poseerausoppia ja Odd Mollya

Oi vitsit kun joskus oppisi tuon poseerauksen siten, että ei näytä ihan pökkelöltä ja olisi edes vähän luonnollinen. Näitä oppeja yritin hakea vähän Canonin ja Tiina Puputin järjestämällä kurssilla, mutta en tiedä iskostuiko meikäläisen päähän mitään. Siis teorissa kyllä sisäistin opit, mutta sitten käytäntö onkin ihan eri. Heti tein kaikki mokat mitä ei pitänyt. On tuo ihmisten kuvaaminen vaan niin vaikeaa. Pitäisi saada valo optimaalisesti tulemaan kasvoille ja sitten vielä kuvattava hyvää asentoon, johon saatiin opit kierrä, käännä, kallista ja paino toiselle jalalle. Raajoja ei saisi rajata mistään liikkuvan nivelen kohdasta ja kädetkin pitäisi näkyä hyvin, ettei näytä kädettömältä ja kämmenet asetalla siten, etteivät näytä isoilta lapioilta ja mielellään niihinkin sopiva kulma ja kaiken kukkuraksi sitten pitäisi yrittää vielä näyttää rennolta. Sitten pitäisi vielä katsoa, että tausta on seesteinen ja ettei päästä ns. kasva mitään ylimääräistä taustan takia ja vaatteet näyttävät hyviltä ja käyttää mahdollisesti klipsejä mm. paidan takana, että ei näytä suoralta makkaralta. Postauksiin olisi hyvä saada mm. kokovartaloyleiskuva, vähän rajatumpi ja sitten vielä yksityiskohtaisempi lähikuva. No joo ei vaan onnistu meikäläiseltä tuo homma. Ehkäpä siksi täällä blogissani nähdäänkin niin harvoin mitään asuposeerauksia, kun en vaan osaa sitä ja oman kuvan näkeminen on vaan jotenkin niin kamalaa. Lisäksi ei ole toisaalta myöskään ketään, joka ottaisi sitä kuvaa. Kaukolaukaisimesta on loppunut patteri jo pari vuotta sitten ja kameran törkkääminen 7 vuotiaalle ei yleensä tuota kovinkaan hyvää lopputulosta, kun kuvattava sattuu osumaan mihin sitten sattuu.

Juu ja näin ei sitten pitäisi tätä lähikuvaa ottaa, vaan pikemminkin alla olevan mukaisesti. Kasvoihin tulee liikaa varjoja ja paras kuvausvalo olisikin varjo, jossa olisi toisella sivustalla seinämä. Alakuvassakin olisi ollut hyvä käyttää heijastinta tuomaan vähän lisävaloa mm. silmiin, mutta eipä sellaista satu edes olemaan itselläni.

Yleensähän meikäläisen asuposeeraukset ovat tällaisia peilin kautta otettuja, mutta ihan tässä ei nuo poseerausopit nyt kyllä tule käyttöön. Ehkäpä on parasta pysytellä vaan noissa sisustus ym. muiden ei liikkuvien kohteiden kuvaamisessa.

Ai niin ja tässä postauksessa yritin kuvata tuota suht uudehkoa Odd Mollyani, joka on ihanan kepeä näin kesälle ja mikä parasta, peittää nuo vatsamakkarat. 

Kiitos aloituskuvan ottamisesta Koti kaupungin laidan Friidalle. Kuvattava kohde olisi vaan voinut olla vähän rennompi.