Ikivihreä Rodos

Terveiset Kreikan Rodokselta! Kotiuduttiin tältä reissulta vähän yli viikko sitten, mutta ehdin nyt vasta käymään näitä kuvia läpi ja laittelemaan tänne blogiin saakka. Rodoksen postaussarja alkaa nyt ihan tällaisella yleispostauksella. Jotta ette ihan läkähdy kuvaähkyyn, niin luvassa omat postaukset Kallithea Springistä, Lindoksesta sekä Symin saaresta. Tuli taas otettua sen verran monta kuvaa, että jaottelen postaukset nyt vähän osiin.

Reissuun lähdin ystävättäreni kanssa ja edessä oli viikko oleilua lämmössä ja auringossa. Meillä oli varattu kohteeseen kaksi eri hotellia, koska ei päästy yhteisymmärrykseen, että mikä hotelli varataan, joten päädyttiin kompromissiin ja valkattiin molempien ehdotukset. Tosin oman ehdotukseni kanssa kävi siten, että varaustoimisto ilmoitti alle 12 h ennen lähtöä, että sori, mutta meillä ei olekaan hotellia teille, vaikka kaikki oli maksettu etukäteen. Hotelli olikin vielä kiinni. No vielä tuntia ennen reissuun lähtöä hotellista ei ollut tietoakaan neljäksi ensimmäiseksi yöksi, mutta koska kyseessä ei ollut vielä kuitenkaan lomasesonki, niin luotettiin siihen, että joku kiva hotelli sieltä kuitenkin löytyy. Varaustoimisto sai siten kuitenkin hommattua meille vastaavantasoisen hotellin all inclusivella, joten napattiin sen sitten vaan sen enempää perehtymättä siihen, kun tämä viesti tuli klo 2 yöllä ja kotoa lähtö oli tunti siitä. 

Muutenkin tälle reissulle lähtö oli aika huonoenteinen. Kaikki tosiaan alkoi sillä, että saatiin tuo ilmoitus, että meillä ei olekaan hotellia. Tämän jälkeen ystäväni oli 40 min myöhässä, kun hain hänet kyytiin klo 3 yöllä. Sitten kun vihdoin ja viimein päästiin ajamaan kohti lentokenttää kiireellä, niin edessä oleva auto ajoi vielä osittain jäniksen päälle ja kaiken kukkuraksi lentokentällä ollessani puolet alahampaastani lohkesi yhtäkkiä. Kaiken kruunasi vielä se, että ei saatu vessan hanasta tulemaan vettä. Tässä vaiheessa tuli olo, että lähdenkös sittenkin takaisin kotiin ja vedän peiton korville ja pysyttelen siellä. Enteet olivat jo sellaiset, että reissu ei voi kuin mennä pieleen. No onneksi en sentään luovuttanut, vaan päästiin reissuun ja kaikki meni ihan kivasti.

Rodos on kyllä oikea ikivihreä nostalginen klassikko ja pitänyt pintansa suomalaisten sydämissä. Kohde on taitanutkin nostaakin nyt hieman suosiotaan mm. naapurimaan Turkin ja muun maailman epävakauksien takia. Rodoksella oli tosi rauhallista ja pakolaisongelma ei näkynyt siellä mitenkään, vaikka Turkki on tosi lähellä ja näkyy vastarannalla.

Rodos on vähän ehkä kaksijakoinen matkakohde siinä mielessä, että se on täynnä turisteja ja varsinkin suomalaisia. Lähes jokaisesta ravintolasta ruokalista löytyy myös suomeksi ja suomalaisia kauppoja ja ravintoloitakin löytyy kotoisine lihapullineen. Itseäni rupesi jo vähän tämä ärsyttämään, kun olisin kaivannut ehkä vähän enemmän aitoa kreikkalaisuutta, mutta onneksi tätäkin on tarjolla, kun vähän liikkuu muualle Rodoksen kaupungista. Toisaalta Rodos on erittäin helppo lomakohde. Lento kestää alle 4 tuntia ja ne ovat suht edullisia ja jollei satu osaamaan englantia, niin täällä pärjää melkeinpä suomella.

Aloitan reissun esittelyn näillä meidän hotelleilla. Nämä alkupostauksen kuvat ovat meidän jälkimmäisestä hotellista, jossa oltiin 3 yötä. Hotelli on nimeltään Cactus ja sijaitsee ihan Rodoksen kaupungin niemenkärjessä. Meillä kävi aikamoinen tuuri hotellihuoneen kanssa, kun saatiin yksi neljästä hotellin sviiteistä, jotka ovat hiljattain remontoidut. Sviitissä oli kaksi huonetta, kaksi parveketta, kaksi kylpyhuonetta, jossa toisessa oli suihku ja toisessa oli iso poreamme. Huoneen kaikista ikkunoista aukesi suora merinäkymä. Ei voitu kuin huokailla tuota aukeavaa näkymää. Hotelli Cactus on muuten monen suomalaisen matkanjärjestäjän listoilla, joten jos halautte suomenkielistä palvelua ja ympärille paljon suomalaisia, niin sitten kannattaa suunnata tähän hotelliin.

Nämä upeat maisemat näkyivät meidän hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunoista.

Rodoksella oli aika mahtavia auringonlaskuja, joita saatiin ihastella monena iltana.

Sitten tämän ensimmäisen hotellimme pariin, joka siis tuli aika ex tempore, mutta oli kuitenkin ihan kiva hotelli.  Hotellin nimi oli Semiramis. Hotellin osa huoneista oli remontoitu ja täältäkiin saatiin onneksi remontoitu huone, jonka parvekkeelta pilkisti myös vähän meri. Tästä hotellista ei ollut suoraa merinäköalaa, mutta meri oli tosi lähellä.

Täällä Semiramis hotellissa meillä oli all inclusive, joten kaikki ruoat ja juomat kuuluivat hintaan. Tosin täytyy kyllä todeta, että kyllä tuo neljä yötä riitti ihan tuosta nauttimiseen ja kaipasi sitten jo vähän vaihtelua.

Sitten päästäänkin ihan Rodoksen kaupungin tunnelmiin. 

Rodoksen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisin ja on tietysti must vierailukohde. Tosin vähän nuo basaarikaupat ja lukuisat ravintolat pilaavat tuota vanhaa tunnelmaa, mutta kyllä tuolla historiaan humuun silti pääsee.

Tältä Rodoksen kaupunki näyttää ylhäältä kaupungin korkeimmalta kukkulalta käsin katsottuna. Horisontissa siintää Turkki. Tänne kukkulalle tulee myös sightseeing busseja, mutta me napattiin tänne taksi, kun kipuaminen ei juuri silloin houkutellut ja yleensäkin Rodoksen kaupungin sisällä taksit ovat halpoja. Yleistaksa kaupungin sisällä oli 5 euroa ja jos taksi oli tilattu siihen tuli 2 euron tilausmaksu lisää. Tosin välimatkat Rodoksen kaupungin sisällä ovat aika lyhyet ja periaatteessa kävelyetäisyydellä, joten taksittakin varmaan pärjäisi hyvinkin ellei hotelli satu olemaan jossain kauempana.

Kukkulalla on Monte Smithin arkeologinen puistoalue, jossa on muinaisen areenan ja  antiikinaikaisen Apollon temppelin rauniot. 

Kevät ja syksy ovat nimenomaan oivallista aikaa matkustaa Rodokselle. Silloin on kuitenkin lämmintä, mutta ei kuitenkaan 40 asteen paahtavaa kuumuuta ja pahin turistikausi on ohi ja hotellitkin ovat todella kohtuuhintaisia. Seuraavalla kerralla palaankin kohteeseen ehdottomasti lapsien kanssa ja nautitaan vaan auringosta ja uimisesta.

Rodoksen tunnelmista tulossa vielä lisää postauksia, so stay in tuned!