Ennen kuin jatketaan taas Singaporen matkapostauksella, niin otetaanpa tähän väliin vähän muutakin, ettei mene ihan tylsäksi. On jäänyt laittamatta ihan tänne blogiin saakka tämä yksi monesta viime kesänä tekemistäni tuunausprojekteista. Viime kesänä tuota valkoista maalia tuli huiskittua oikein olan takaa, kun maalasin meidän mökin kellastuneet paneeliseinät valkoisiksi ja samalla sutasin isäni kanssa myös sisäkaton paneelit ja isäni veteli vielä lakatun mäntylattian päälle uuden maalin. Kylläpä muuten tuo mökin valoisuus kasvoi näillä toimenpiteillä ihan huimasti ja mökillä onkin nyt ihanan valoisa tunnelma. Ei enää niitä kaameita kellastuneita mäntypaneleita, jotka olen halunnut jo vuosia maalata valkoisiksi ja nyt vihdoin sain ne tehdä.
Tällainen lopputulos kaapista sitten tuli maalauksen jälkeen. Kaappi on oikeasti ihan vitivalkoinen, vaikka näissä kuvissa näyttääkin ihan kellastuneelta. Kaappi oli mielestäni jotenkin liian yksinkertainen, joten lisäsin siihen muutaman muutaman katseenvangitsijan. Ovet saivat lisäkseen puuornamentit ja uudet vetimet. Näillä pienillä muutoksilla kaapin ilme muuttuikin sitten vähän enemmän romanttisemmaksi. Joku tietysti voi olla sitä mieltä, että tuo alkuperäinen olisi ollut paras, mutta oikeastaan se syy miksi maalasin koko kaapin uudelleen on se, että kaappi on peruja isäni vanhasta kotitalosta ja oli ollut kylmässä "torpassa" jo vuosikymmeniä, joten kaappi oli jo elänyt parhaat aikansa ja siihen oli tarttunut myös tunkkainen haju, jota ei saanut pesämällä pois. Päätin sitten lähteä kokeilemaan, että mitä tuo maali siihen tekisi ja sen verran oltiin tyytyväisiä lopputulokseen, että laitettiin kaappi sitten mökin varastosta ihan sisätiloihin. Pohdinnassa oli myös, että josko olisi jättänyt tuon alkuperäiseen kuntoon ja kiikuttanut mökin leikkimökkiin, mutta tuonne sisätiloihin se nyt kuitenkin päätyi. On myös kiva kunnioittaa näitä vanhoja peruja ja saada kaappi taas uuden elämän alkuun, josko se kestäisi sitten vielä pari seuraavaakin sukupolvea. Kaapissa on vielä tallella myös alkuperäinen leivinlauta, jolla jo edesmennyt mummoni on pyöräyttänyt aika monet leipomukset isälleni hänen lapsuudessaan, joten ehkä me jatketaan sen perinteen kanssa mökillä.
Tältä tämä kaappi sitten alunperin näytti. Ihan ei nyt kyllä tullut kunnioitettua tuota alkuperäistä väritystä ja tyyliä, mutta pääasia kai on, että on itse lopputulokseen tyytyväinen :)
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti