Vihdoin ja viimein mekin päästiin Linnanmäelle asti. Taitaa kyseinen huvipuisto olla liian lähellä, kun puoli kesää ehti jo mennä ennen kuin sinne asti päästiin. Monta yritystä on jo ollut, mutta aina on tullut jotain muuta menoa tai sitten on satanut. Nyt vihdoin onnistui ja sääkin oli ihan mukava, vaikka välillä piti kaivaa pitkähihaista päälle.
Pikkuneidilläkin oli oikein riemujen päivä, kun hän pääsi ekaa kertaa yli 100 cm vaativiin laitteisiin. Voi sitä itkujen ja hammasten kiristystä viime kesänä, kun isoveli päästi niihin laitteisiin ja pikkuneiti joutui jäämään katselemaan sivulle. Tänä kesänä oli muuten aika vääntö siitä, että kumpi meistä aikuisista ostaa rannekkeen ja joutuu/pääsee lasten kanssa noihin vempaimiin. Monet laitteet kun vaativat aikuisen seuran ja meillä molemmilla on pientä kammoa noihin härveleihin ja paha olo iskee aika nopesti. Tällä kertaa iskä sitten suostui ja minä sain onneksi seurata härvelirallia vaavin kanssa vierestä. Huh! :)
Vilkutukset teillekin! Pääsinpä minäkin tällaiseen meikäläiselle sopivaan laitteeseen, jossa ei tarvinnut pelätä. Nyt enemmittä höpinöitä ja saunomaan mökin saunaan. Uskaltaiskohan sitä ihan pulahtaa mereen asti? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti