Muutama päivä työelämää nyt takana ja kyllähän tuolta aivojen kätköistä kummasti vaan tietoja palautuu mieleen. Onneksi sentään näin vaikka vähän pelotti, että mitäs sitä muistaa melkein neljän vuoden kotona olon jälkeen.
Pikkuneitikin sitten sairastui sopivasti juuri sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ensimmäinen työpäivä meinikin sitten muutaman tunnin yöunilla kun oli aikamoista valmomista koko yö. Onneksi iskä pystyi jäämään kotiin sairastamaan pikkuneidin kanssa. Olisi ollut hieman noloa olla heti ensimmäisinä työpäivinä pois, mutta eihän sille olisi sitten mitään voinut.
Työkaveritkin ottivat ihan ilolla meikäläisen vastaan. Kyllähän se merkittävästi vaikuttaa viihtyvyyteen, että on mukavat työkaverit ja ilmapiiri jossa viihtyy. Olishan se aivan kauheaa jos joka aamu pitäisi hampaat irvessä lähteä työpaikalleen.
Eiköhän tämä työelämään palautuminen ala tästä sitten pikkuhiljaa sujumaan. Kunhan vielä tottuisi noihin aamuherätyksiin. Yritän vielä jossain välissä ennättää kirjoittelemaan tännekin jotain päivityksiä, joten ihan vielä ette pääse meikäläisestä eroon ;)
Tässä postauksessa kuvia meidän pikkuneidistä ja pikkuherrasta. Nyt ei auta kuin tottua niidenkin erilaiseen arkeen. Kasvattaa kummasti itsenäisemmiksi kun ei ole äiti aina vieressä auttamassa.
Nyt on pakko painua jo peiton alle. Ihan poikki! Kauniita unia!
Kiva että on ollu mukava töihinpaluu!
VastaaPoistaOn se mukavaa että on työpaikka minne on kiva mennä!:)
Onnea työhönpaluuseen! Ihanaa kun olet saanut olla 4v. kotona. Se on ollut lapsille hyvä. Voimia ja jaksamista käydä täälläkin silloin tällöin!
VastaaPoistaNina: onneksi sentään näin.
VastaaPoistaMarita: Kiitos. Vaikka kotona olo on välillä aika rankkaakin, mutta on se kuitekin niin ihanaa aikaa elämästä.