Korit -40 %

Tervehdys taas kaikille. Lupasin tuossa viime viikolla, että laitan myös kuvia ostoksistani Kodin 1:stä. Tässähän niitä nyt tulee.

Kodin 1:ssä on  toukokuun loppuun asti kaikki korit -40 prosenttia eli ihan kiva alennus. Meidänkin kotiin tuli sitten taas iso liuta uusia koreja. Kun halvalla kerran saa, niin pitähän sitä ostaa kuten Sulo Vilen :) Yläkuvan arkut ostin lelulaatikoiksi alakertaan. Kyseessä Amanda B:n arkut ja isomman hinnaksi jäi n. 60 € ja pienemmän n. 24 €. Mielestäni ei ollenkaan paha hinta enää tuon alennuksen jälkeen.

Näiden lelukassien tilalle tulivat nuo arkut. Meillä näitä leluja piisaa ja kuvassa ei todellakaan ole kaikkia. Nyt on kiva kun lelut eivät heti näy, vaan ovat siististi arkuissa piilossa.

Nämä vaaleanpunaiset korit rusetilla tulevat tulevan pikku neidin huoneeseen. Ihana rusetti keskellä molemmin puolin. Näitä oli myös vaaleanvihreänä. Hintaa näille jäi n. 5 €/kpl. Rusettikorien alla olevat korit ostin eteisen vaatekaappiin hanska/lakki koreiksi. Niiden hinta taisi olla n. 14 €/kpl.

Tämä hempeä kuivakukka asetelma päätyi myös ostoskoriin. Hinta 9,90 €. Nyt kun vain löytäisi sille sopivan maljakon.

No tähän Aalto vaasiin se nyt tällä hetkellä päätyi, mutta ei ehkä paras mahdollinen sille. Etsintä jatkuu.

Tämä kännykätön elämä on muuten ihan kamalaa. Unohdin puhelimeni laturin mummolaan ja akku tietysti loppui. Onneksi saan laturin postista toivottavasti huomenna. Laatikoissa olisi Nokian latureita pilvin pimein, mutta tätä yhtä Samsungin laturia vain se yksi ainoa kappale ja eihän kenelläkään naapurillakaan ole todellakaan mitään Samsungin laturia :). Viikonlopun sentään pärjäsi ilman omaa kännykkää kun voi soitella miehen kännystä, mutta nyt päiväsaikaan sitten omillaan. Miten sitä joskus ennen tulikaan toimeen ilman kännykkää? Hyvinhän sitä kuitenkin silloinkin pärjättiin. Oli puhelinvastaaja ja puhelinkopit sitä varten ja treffit sovittiin etukäteen hyvissä ajoin. Ei ollut myöskään meiliä, nettiä saatikka facebookia. Nyt jos joskus oikeasti tarvitsisit puhelinkoppia, niin eipä taida enää sellaisia museokapistuksia löytyä mistään. Kaipa joku ystävällinen ohikulkija siinä tapauksessa lainaisi omaa kännykkäänsä, jos tarve tulisi.

Muistan vielä hyvin sen hetken kun isäni ehdotti, että ostetaan ensimmäinen kännykkä. Tuumasin siihen isoon ääneen, että mihin sellaistakin tarvitaan, että lankapuhelimella pärjää ihan hyvin. Ihan turha kapistus. Kas kummaa se jäi kuitenkin heti minun käyttööni opiskelukämpilleni ja siitä asti on ollutkin sama numero. Onneksi ei sentään sama puhelin kuitenkaan. Tämä siis aikakautta jollon vielä internetkin oli vielä tulematta. Niin se maailma vaan muuttuu. Mitäköhän sitä onkaan kun ollaan itse mummoja ja vaareja? Vaikea edes kuvitella. Onkohan puhelimet suurinpiirtein pelkkiä siruja ihon alla, joita ei paljon tarvitse latailla eikä tarvitse kantaa enää turhaan laitetta mukana :) Se jääkin sitten nähtäväksi.