Uusi rakkaus

Eilen elämääni astui uusi urhean komea komistus ja samalla vanha laitettiin ns. kiertoon. Nimittäin tämän mamman Audi vaihtui Volvoon. Tuli korjattua tuo Audi harha-askel takaisin sydämen valittuun Volvoon. Neljäs Volvo jo ja eihän sille mitään voi jos paikan sydämessä on vienyt Volvo ;)

Oikeastaan syy tuohon uuden auton hankintaan oli se, että mitta rupesi olemaan aika täynnä Audin tiellejättöjä. Kolme hinausta korjaamolle puolen vuoden sisällä on vähän liikaa. Korjauksiin meni 4.500 euroa + normaali huolto siihen päälle 1.500 eli 6.000 huoltoihin puolen vuoden sisällä on hirmu määrä turhaa rahaa. Sillä rahalla ajelisi taksilla jo aikaste paljon. Ymmärtäisi, jos kyseessä olisi ollut vanha menopeli, mutta neljän vuoden vanhasta autosta tuo on vähän liikaa.

Talvella jäin lasten kanssa autolla keskelle moottoritietä -20 asteen pakkasessa. Kesti mukavat 1 1/2 h, että tuli hinausauto ja taksi paikalle. Oli muuten aika taistelua taksikeskuksen kanssa, että saatiin meille se taksi sinne. Kolme ihmistä soittamaan siihen vaadittiin ja lopulta soitin miehelle itku kurkussa töihin, että me jäädytään suurinpiirtein tänne, kun ulkona -20 ja auto viilenee aika hyvin sillä kelillä. Taksikeskuksen nainen oli vaan tiukkana, että ei hän voi lähettää meille taksia kun ei ole osoitetta. Eihän keskellä moottoritietä voi olla edes muuta osoitetta kuin antaa jotain koordinaatteja mitä siinä on vieressä ja minun edessä oli vielä tunneli, joka oli numeroitu ja nimetty, jonka kerroin hänelle, mutta ei riittänyt. Tekisi mieli tehdä kyllä valitus tuollaisesta palvelusta. Niin ja kas kummaa kun mieheni sitten töistä soitti vihaisen puhelun kyseiselle taksikeskukselle, että se taksi sinne ja sassiin, että ne lapset jäätyy sinne, niin onnistuikin se taksin tilaus, mutta mies siihen vaadittiin. Erittäin mukava kokemus myös ruveta repimään tuossa pakkasessa keskellä moottoritietä autosta lasten turvaistuimia pois kun rekat ajaa vierestä tuhatta ja sataa. Auto oli myös pakattu lattiasta kattoon tavaraa kun oltiin menossa mummolaan pidemmäksi aikaa eli oli aikaste työ, että saatiin tavaramme mahtumaan taksiin ja varsinkin tuplavaunut tavallisen auton takakonttiin farmariautostani.

Heh, oli muuten aika kokemus mennä eilen ostamaan autoa yksin kahden pienen lapsen kanssa. Päätin juuri eilen lähteä auto-ostoksille kun mies oli työreissussa. Aika monta hikipisaraa tuolla reissulla tuli. Olin netistä bongannut itselleni sopivan auton, joten ei sentään monta liikettä tarvinnut juosta, mutta silti tuossa yhdessäkin liikkeessä oli tarpeeksi. Ensiksi kun mentiin sisälle, niin piti aika monta auto siirtää, että noilla tuplarattailla mahduttiin edes liikkumaan ja eihän ne siinä kauaa suostuneet istumaan kun juoksivat karkuteillä ja minä perässä. Tämän lisäksi molemmat kirkuivat vähän väliä ja huusivat, että mennään, joka kaikuu myös aika hyvin isossa autohallissa. Kauppakirjaa tehtäessä en ehtinut lukea sopimuksesta juuri mitään kun lapset sekoittivat/tuhosivat myyjän huonetta minkä ehtivät ja toinen kaatoi maitoa ympäri ämpäri lattiaa ja liukasteli siihen sitten itse vähän väliä pyllylleen.  Loppujen lopuksi 2,5 h tuskanhikeä, mutta uusi auto tuli, josta olen onnellinen ja vanha jäi sinne heti. Tänään olenkin sitten jo pariin otteeseen soittanut kyseiselle myyjälle kun unohdin tyhjentää omasta autosta osan tavaroista tuossa härdellissä. Jätettiin varmaan lähtemätön muisto poroisella autonmyyjälle :) Harvoin varmaan myös äippä lähtee ostamaan yksin autoa kahden pienen lapsen kanssa. Mies oli hieman yllättänyt kun tuli reissusta kotiin, että ostit sitten uuden auton. Kun mitta tulee täyteen, niin se tulee ja tilalle uusi rakas :)

Wappua odotellessa toivottelee mamma uuden rakkaansa kanssa ;)